Yhtyeensä hyvin mielikuvituksellisesti nimenneiden Kansasilaisten heinähattujen debyytti. Aliarvostettu jos minulta kysytään. Harvinaisen vahva esitys ensimmäiseksi albumiksi. Ensimmäinen Can I Tell You on erinomainen levyn aloitusbiisiksi. Mieleen jäävän viuluriffin varassa kulkeva lyhyehkö boogierokkinumero ei kuitenkaan kerro mitä tuleman pitää. Bluesahtava J.J.Cale-coveri Bringing It Back jammailee kyllä hyvin ja vaikka sitä tahtoisikin kritisoida tarpeettomaksi, niin sen svengi tempaa mukaansa. Otan sen enemmän miellyttävänä monipuolisuutena, kuin hajanaisuutena, että mukana on tällaisiakin kappaleita, kun ne kerran toimii. Sitten onkin jo balladin aika. Lonely Wind hoitaa sen roolin niin erinomaisesti, että melkein syämmessä värähtää. Ja sitten...

Belexesin myötä päästään asiaan!
Hammondit alkaa pauhaa ja tuplakitarat tulittamaan. Heepin ja Purplen sukuista heviähän tässä tarjotaan, progemmalla otteella vain. Steve Walshkin kailottaa kurkku suorana. Kyllä, tää on heviä. Jess, tosi hyvää!

Sen jälkeen vaan paranee. Vuorossa on levyn kovin proge-eepos (ja bändin kovimpia muutenkin) Journey from Mariabronn, jossa klasari-vaikutteetkin ja villisti vaihteleva tiluttelu pääsevät valloilleen. Melodiat ja harmoniat ovat uskomattomia. Taivaallinen biisi!!!

Pilgrimage päästelee vaihtelun vuoksi  taas southern/boogien hengessä. Aika unohdettava kipale vaikkei siinä mitään sinänsä huonoa olekaan.

Sitten päästään taas kunnon meininkiin. Ah! koko loppuaika vietetään loistavan sinfonisen progen parissa. Apercu on jälleen mahtava kappale, joka ei jää paikalleen laiskottelemaan vaan  virtuositeettimaisten muusikkojenen saattelemana kulkee tunteita nostattavasta melodiasta toiseen. Kappale sulautuu päätösraitaan Death of Mother Nature Suite, jota ei taas voi muuta kuin kehua. Kappale muuten sisältää aivan legendaarisen kuuloisen heviriffin!

Levy ei ole tyylipuhdasta sinfonista progea vaan mukana on noita suoraviivaisempiakin kipaleita ja Kansasin soundi on tietysti omanlaisensa verrattuna moniin aikalaisiinsa. Aikansa heavyrockia ja amerikkalaista southern rock -vaikutetta on mukana. Progepuritanistit eivät siis välttämättä tästä koko levystä nauti, mutta itselleni se on silkka mestariteos omilla mittareillani arvioituna. Erinomainen klassinen rock-levy. Musanoidi tykkää!