Kanadalainen trio Rush on yli 30 vuotta jaksanut musisoida samalla kokoonpanolla, mikä on aika ufo saavutus. Ehkä yhtyeessä ei ole niitä toisiinsa törmäileviä isoja egoja. Viides levy A Farewell to Kings oli tärkeä askel yhtyeen kehityskulussa. Levyn kulmakivet ovat kymmenminuuttiset epookit Xanadu ja Cygnus X-1. Ne ovat selkeää progen klassikkoainesta, mutta valitettavasti levyn muu anti on huomattavasti heikompaa, melkein kuin täytettä. Eikä kovin "progea", jos se nyt muka merkitsee jotain.

Levy alkaa erittäin nätillä klassisen kitaran introlla nimikappaleeseen. Se on myös levyn parhaimmistoa. Rempseästi rokkaava dynaaminen ralli. Xanadu on toinen levyn epookeista. Rauhallisen hämyisen intron jälkeen hienoa kitarariffiä. Moniosainen ja polveileva teos.

Closer to the heart on jokseenkin turhan oloinen, väsyttävä balladi. Cinderella man ei sekään oikein toimi kökköine kertseineen. Madrigalissa on toki hyviä soitin valintoja ja sovitusratkaisuja, mutta sekään ei ota onnistuakseen. Lyhyt unohdettava kipale. Laulumelodioissa piilee ehkä näiden biisien suurin heikkous. Niissä ei ole "sitä jotakin" - ne ovat tylsiä!

Päätöskappale kuitenkin pelastaa levyn. Se onkin koko albumin paras raita. Sopivan ufo intro, jotain pahaenteistä robottiääntä ja sitten mahtava bassoriffi...tahti vaihtelee ja avaruusseikkaluteemalla liikutaan. Parhaimmat riffit on taidettukin säästää tähän teokseen. Kappale on rosoisten ja Rushille poikkeuksellisen synkän sävyisten riffien halitsemana melkoinen progemetallin esi-isä. Geddyn hevikiljunta sopii siihen kuin piste iin päälle.

Levyllä Alex Lifesonin kitarasoundi on todella makoisan kuuloinen -  likainen ja rähjäinen kuin ruosteinen UFO. Roisimpi kuin tulevilla levyillä. Geddy Leen laulu ei vielä ole niin pehmeää kuin millainen siitä myöhemmin muodostuisi. Onkin makuasia sietääkö sitä kiljuntaa ollenkaan. Koskettimia käytetään vähän, mutta juuri sopivana mausteena. Mini-moogia nimittäin. Uskomaton rumpali Neil Peart täydentää rouheaa rokkisoundia myös jonkinlaisilla kelloilla tai millä lie kilkuttimilla ties vaikka UFOja kopauttelisi.

Kokonaisuutena heikko levy, joka sisältää kuitenkin pari erittäin vahvaa raitaa.